Kun uutinen Tarja Halosen astumisesta presidentin virkaan levisi lasten keskuudessa, me emme ymmärtäneet sitä ensin ja luulen muistavani asian kasvaneen jonkinlaiseksi lällätykseksi pihan lasten kesken kun kukaan ei oikein ymmärtänyt -mutta minä, minä tunsin jotain lämpöä jota en osannut selittää kuin vasta vuosien päästä. Olin onnellinen, pienenä eka-tokaluokkalaisena, siitä että tämän maan (jota silloin pidin toki korkeammassa arvossa) presidentti edusti samaa sukupuolta kanssani - - - koulun ruokasali oli täynnä Suomen aikaisempien presidenttien muotokuvia, hymyttömiä miehiä perä toisensa jälkeen kuvat hieman vihertyneinä (Kekkosen kuva oli niin vihreä että huusin usein kovaan ääneen hänen näyttävän alienilta, mutta opettajat hyssyttivät ja pyysivät kunnioittamaan) mutta sitten siellä oli Tarja, ja hänet oli ripustettu seinätilan loputtua jatkamaan seuraavaa seinää, suoraan sisäänkäynnin yläpuolelle, niin että hän hymyili sieltä meille. Hänen kuvansa lohdutti minua usein kun koin aikaisimpiani kokemuksiani seksismistä, ja hänen hieman lievästi särähtävä ärränsä muistutti omaani. Tule takaisin Tarja.

Uutiskynnys on selvästi ylitetty maailmalla

Ettekö vittu voisi keksiä uudelle päivälle uuden uutisen. Laihduttaneet naiset jotka ovat nyt upean sexikkäitä, haluttuja ja esineellistettyjä alkaa olla jo vähän out uutisena. 

Tätä nyt ei tarvitse katsoakaan tai lukea tietääkseni sisällön; joku uhrea, valkoisessa haarniskassaan oleva normaaliksi ihmiseksi luokiteltava mies puuttui tilanteeseen! Nostetaan nyt hänet alustalle eikä keskustella esimerkiksi siitä kuinka seksuaalista häirintää saisi vähenemään. Tässäkin mainitaan otsikossa sana "kosto", joten on kai sitten sankarillisempaa käyttää nyrkkiä kuin puhutella aiheesta. (Voi miten huijatuksi olen tullutkaan! Aina olen luullut että kyseessä on oikea pelastamisoperaatio, vaikka oikeasti kyseessä on urosten välinen mittelö joka ratkaistaan kerran ja annetaan homman jatkua ilman itse ongelman ytimeen painumista)

No en syytä Nooraa kyllä yhtään mutta iltalehti, mitä vittua, miksi uutisoitte näin hirveästä asiasta hymyilevän naisen kuvalla ja jopa rohkaisevalla tekstillä "siitä voi selvitä"-tyyliin? Taas vältellään puhumista ongelmista, puhutaan vain seurauksista eikä siitä miten niitä voitaisiin ehkäistä. 

Ja missä vitun koulussa nämä toimittajantampiot ovat käyneet kun ovat sekoittaneet sanan "tähtipelaaja" ja "murhaaja". 

(Jätän oscar-pukuhässäkät liian avoimine kaula-aukkoineen kommentoimatta sillä olisi turhaa toistaa itsensä jokaisen kuvakaappauksen alla vielä pahemmin kuin nyt teen.)

Taas tulee yllätyksenä ilmeisesti miehille naisten ulkonäköpaineet ja juttu pitää oikein tehdä asiasta kun joku jolla lienee enemmän instaseuraajia on todennut nämä nykyajan korsetit epämukaviksi. Kommenttiosio on onneksi tyhjä. 

Miksi näissä laihdutusartikkeleissa on aina naisen kuva. Ei tule yhtään sellainen olo että pitäisi olla laiha tai että naisten pitäisi olla laihoja? Mihin on unohdettu ne läskit valittavat mamman pullaposket joka huutavat ylilaudalla kuorossa kuinka kaikki on yhteiskunnan vika kun ei saa naista? Miksen koskaan näe perussuomalaista Timo Soinin näköistä henkilöä näissä, tämäkin kuvituskuva voisi sopia mihin muuhun tahansa naisiin ja syömiseen liittyvään artikkeliin. 

"Lupaavaa mallinuraa luova Caia on kuin identtinen äitinsä kopio upeiden kasvonpiirteidensä ja hulmuavan ruskeiden hiustensa kanssa. Hurmaava kaksikko menisi jopa siskoksista.

Caiasta onkin kuoriutunut äitinsä rinnalla todellinen fashionista."

Kirjoittaa Iltalehden toimittaja jasmiini-joku. Taputan hitaasti, onnistuit juuri kuvailemaan 15-vuotiasta kuin pehmopornofanfictionissa. Nuoria tyttöjä kannattaa aina verrata aikuisiin kypsiin naisiin, niin ajatus siitä että he ovat lähempänä alkaa tuntua oikeammalta. Minua oksettaa. 

... Ja tämmöstä. Onneksi ihmiskunnassa on toivoa koska kysyntä luo tarjonnan. (Huomatkaa sarkasmi/ironia/passiivis-agressiivisuus) 

En muista millainen iltalehti.fi aikoinaan oli mutta olen tuolta varmaan aina uutiseni vilkaissut ja ihmettelen yhä vähemmän sitä miksi kehonkuvani on aina ollut järjettömän vääristynyt. Kun puntari näytti 165-senttisellä vartalollani 42 kiloa, en ollut tyytyväinen. En olisi varmaan koskaan, sama mitä se numero sanoisi, tai vaikka ne muuttuisivat kirjaimiksi ja käskisivät syömään lisää. 

Ensimmäisen kerran ala-asteella yritin bulimoida ja dieetin aloitin 7.luokalla. Kuukautiseni eivät olleet alkaneet edes kun mietin jo painoani ja alapääkarvoitustani.